Gerbils

Hoito-ohje

Gerbiilit ovat hellyttäviä pieniä jyrsiöitä, jotka ovat kotoisin Mongoliasta. Ne ovat hyviä ensilemmikeitä ja sopivat myös lapsille. Lempinimiä gerbiileillä on monta, mm. Aavikkorotta, aavikkohiiri, hyppyrotta ja taskukenguru. Yleisin on kuitenkin gerbiili. Gerbiilit ovat laumaeläimiä, eikä niitä tulisi pitää yksin. Yksinäinen gerbiili on surullinen, ja yksin pitäminen on ok vain poikkeustapauksissa, esim. jos gerbiili ei hyväksy uutta kaveria. Ota heti aluksi kaksi gerbiiliä. Ne pärjäävät myös hieman isommissa laumoissa, mutta älä ota yli viittä gerbiiliä, koska silloin voi tulla reviiritaistoja! Ota samaa sukupuolta olevat gerbiilit, koska uros ja naaras saavat muuten kuukauden välein uuden poikueen. Urokset tulevat toimeen keskenään yhtä hyvin kuin naaraatkin. Uroslaumaan on usein helpompi myöhemmin lisätä uusia poikasia kuin naaraiden laumaan.

Mistä gerbiili hankitaan?:

Varmasti hyvät gerbiilit saa luotettavalta kasvattajalta. Ne ovat käsikesyjä ja hyvistä oloista. Kasvattajat myös osaavt kertoa gerbiilin taustaa ja antaa vinkkejä niiden hoitoon liittyen. Hyvän kasvattajan tuntee siitä, että gerbiilit asuvat asianmukaisissa terraarioissa ja ovat hyväkuntoisen oloisia. Älä hanki gerbiileitä kasvattajlta, joka pitää gerbiileitä huonoissa oloissa, jotka ovat huonokuntoisen näköisiä ja joita kasvattaja myy halvalla tai antaa ilmaiseksi. Eläinkaupastakin voi saada hyvät gerbiilit, mutta niillä voi olla suvussa sairauksia, ne voivat olla lähtöisin tukusta, tehtailijalta, ne voivat olla käsittelemättömiä ja villejä tai niissä voi olla loisia. Jotkin eläinkaupat myyvät gerbiileitä liian nuorina. Jos näet eläinkaupassa huonoissa oloissa gerbiileitä, älä osta niitä, sillä silloin vain tuet kaupan toimintaa! Sopiva hinta gerbiileille on 10-20 euroa kpl. Alle 10 euroa maksavaa gerbiiliä ei kannata osta. Luovutusikäinen poikanen on 6 viikkoa vanha - älä siis osta sitä nuorempaa gerbiiliä!

Gerbiili tulee meille ja käsittely:

Ennenkuin käyt hakemassa uudet lemmikkisi, sisuta kotona niille terraario valmiiksi. Anna gerbiilien rauhassa tutustua siihen parin päivän ajan. Katsele lasin läpi. Sitten voi alkaa käsittelemään niitä ja kokeilla juoksutusta.Kasvattajalta saadut gerbiilit ovat usein jo valmiiksi käsikesyjä. Opettaminen käteen on kuitenkin melko helppoa, vaikka eläinkaupan gerbiilien kesyttäminen voikin viedä hieman enemmän aikaa. Totuta gerbiilit käteen nameilla, anna niitten tulla vapaaehtoisesti kädelle. Älä jahtaa gerbiileiä - silloin ne eivät enää luota sinuun. Voi pitää gerbiilin aloillaan kädellä pitämällä kevyesti kiinni hännäntyvestä. Hännänpäästä ei saa ottaa kiinni eikä häntää vettä tai nosta gerbiiliä siitä, silloin se voi nimittäin katketa eikä uutta kasva tilalle. Toinen ystävällinen tapa on laittaa kädet gerbiilien sivuille ja nostaa se hellästi ilmaan. Kun gerbiili on tottunut käsittelyyn, voit katsoa sen hampaat. laita käsi gerbiilin selälle ja käännä se selälleen. Tue kaulan ympäriltä etusormella ja peukalolla. Toisella kädellä voit raottaa suuta sen verran, että näet hampaat.

Terraario ja tarvikkeet

Gerbiilille paras asumus on lasinn terraario tai vanha akvaario. Niitä voi saada hyvinkin halvalla käytettynä. Terraarion kanneksi laitetaan pienisilmäistä verkkoa. 1×1 cm on sopiva koko. Toinen vaihtoehto on muovinen duna. Osa gerbiileistä saattaa jyrsiä sen nopeasti rikki, osa ei ikinä. Muovisen dunan voi kuitenkin paikata, jos se menee rikki. Dunissa on usein se huono puoli, että ne ovat liian matalia. Jos kuitenkin löydät suuren ja vähintään 30 cm korkean dunan, voit ostaa sen gerbiileillesi. Älä osta gerbiileille häkkiä, sillä se on huono asumus! Purut lentävät pinnojen välistä, gerbiilit voivat vilustua, ne voivat saada ns. nokkataudin jyrsiessään kaltereita, ne voivat kiivetä pinnoja pitkin ylös ja pudota tai jalka voi jäädä väliin. Lain määräämä minimikoko terraariolle on 40×30x30, mutta suosittelen kyllä reilusti isompaa, kuten 60×30x30. Terraario ei voi ikinä olla liian suuri! Voit mitata terraarion koon laskurilla, jonka linkki on tuossa sivulla. Terraarion pohjalle laitetaan paksu keros kutterinpurua, noin 10-25 cm. Gerbiilit rakastavat kaivamista. Jos olet allerginen mutterinpurulle, voit käyttää Mörttiröpöä. Se on tosin kalliimpaa ja siihen ei saa tehtyä tunneleita niin hyvin kuin kutteripuruun. Gerbiili tarvitsee terraarioonsa myös juomapullon, ruokakupin ja pesämökin. Muoviset tavarat ovat kiellettyjä, ainoastaan juomapullo on sallittu tavara. Jos gerbiili jyrsii muovia ja saa muovinpalan elimistöönsä, se voi loukkaantua tai jopa kuolla. Pesämökiksi sopii esim. pahvilaatikko, kukkaruukku tai puinen pesäkoppi. Ruokakupin voi vätevästi nostaa pesäkopin päälle, koska gerbiileillä on muuten taipumus puruttaa se! Gerbiileille voi laittaa myös muita virikkeitä, kuten puisia tasoja, pahvia, oksia, käpyjä ja heinää. Gerbiilit tykkäävät purra pahvia, ja sitä olisikin hyvä olla aina saatavilla. Purujen alle voi tehdä pahviputkista hauskan tunneliverkoston. Muista “uunittaa” oksat ja kävyt ennenkuin annat niitä gerbiileille, koska muuten niihin saattaisi jäädä pöpöjä. Juoksupyörää ei gerbiileille saa antaa, sillä muovinen pyörähän on jo kiellety ja metallipyörän pinnojen väliin voi gerbiilin jalka tai häntä jäädä kiinni. Jos löydät jostakin puisen pyörän, voit toki antaa sen gerbiileille. Pesän pehmikkeeksi sopivat vessapaperi ja heinä. En suosittele eläinkauoan pesävanua gerbiileille, sillä se voi aiheuttaa vaaratilanteita. Paperi on paljon mukavampi ja vieläpä turvallinen pesäaines! Gerbiilit tykkäävät hiekkakylvyistä, joten niille kannattaisi suoda sitä. Älä ota hiekkaa ulkoa, vaan osta eläinkaupasta hienojakoista chinchillanhiekkaa ja laita sitä pari senttiä astian pohjalle. Hiekka poistaa rasvaa gerbiilin turkista ja gerbiilit nauttivat kylpemisestä. Astiaa ei kuitenkaan kannata pitää terraariossa koko aikaa, koska silloin gerbiilit helposti puruttavat sen täyteen.

Ruokinta:

Gerbiilin perusruokaa on Altromin rotta/hiiripelletti tai siemensekoitus, esim. Supa hamster, jota sillä pitää olla aina saatavilla. Pellettiä voi tilata netistä, esim. Lemmikkiexpressistä. Siemensekoituksessa ei kuitenkaan saa olla liikaa auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä, koska ne tekevät gerbiilin liikalihavaksi ja rasvoittavat turkkia. Liika rasva voi myöhemmin aiheuttaa maksavaurioita. Rotta/hiiripelletti sisältää kaikki gerbiilille tärkeät vitamiinit ja hivenaineet. Jotta gerbiilin hampaat eivät kasvaisi liian pitkiksi, olisi nille hyvä aina välillä antaa kovaa purtavaa, kuten kuivaa leipää tai näkkäriä. Perusruoan eli siemenseoksen ja pelletin lisäksi gerbiili tarvitsee myös tuoreruokaa, kuten marjoja, kasviksia, juureksia ja hedelmiä. Sopivia ovat esimerkiksi kurkku, porkkana, mustikat, mansikat, vadelmat, maissi, herneet, omena, päärynä, makaroni (keitetty, suolaton), rypäleet, kiivi, banaani, maustamaton jogurtti, vesimeloni, tomaatti, ananas (vain harvoin), appelsiini, juusto (silloin tällöin), luumu, mandariini, paprika, persikka, punajuuri (tuore), salaatti, satsuma, vauvojen hedelmä- ja lihasoseet, kaali (vain vähän ettei tule vatsavaivoja) sekä puolukka. tarkemman listan löydät Gerbiili.infosta. Kiellettyjen listalla ovat mm. avokado, raparperi, suolaiset ja sokeriset sekä liian rasviset ruuat, kaali suurissa määrissä, maustettuja ruokia, raakaa perunaa, maitotuotteita joissa on laktoosia, suolakivi, kananmunan keltuainen, kaurahiutaleet (kaurapuuro on sallittua), riisimurot ja maustettu jogurtti. Gerbiileille voi antaa suolaamattomia puuroja ja vellejä, perunamuusia ja makaronilaatikkoa. Tuoreruokaa voi antaa suunnilleen joka toinen päivä. Veden joukkoon voi silloin tällöin tipauttaa muutaman tipan vitamiiniliuosta, jota myydään esim. apteekeissa. Vitamiinit ovat tärkeitä erityisesti kantaville naaraille. Suolakivi on aivan turha, gerbiilit eivät tarvitse lisäsuolaa ja todennäköisesti ne vain pissisivät sen päälle eivätkä nuolisi ollenkaan.

Gerbiilien totuttaminen

Yleensä vieraat aikuiset gerbiilit eivät suoraan hyväksy toisiaan. Aikuisen totuttaminen nuoriin, 6-10 viikkoisiin gerbiileihin on usein helpompaa. ja voi onnistuakkin. Kun ostat uuden kaverin entiselle gerbiilille, osta mieluummin kaksi poikasta. Kun vanhempi gerbiili kuolee, uusilla on vielä kaveri. Kun aloitat totuttamisen, käytä gerbiileillä totutusverkkoa. Se on pienisilmäinen verkko, joka jakaa terraarion kahteen osaan. Gerbiilit laitetaan eri puolille, ja paikkoja vaihdetaan päivittäin. Noin viikon kuluttua voit kokeilla yhdistämistä puolueettomalla alueella, vaikkapa lattialla. Anna gerbiilien nuuskia toisiaan. Jos ne eivät rupea tappelemaan ja käyttäytyvät hyvin, laita ne takaisin terraarioon ja jatka totutusta vielä 3-5 päivää. Juoksuta päivittäin pieni hetki yhdessä, niin gerbiilisi tottuvat toisiinsa. Vaihe kolme on se, että peset terraarion perusteellisesti ja laitat kaikki gerbiilit yhteen. Jos ne eivät rupea tappelemaan, nuuskivat kiinnostuneina, pesevät toisiaan ja nukkuvat samassa kopissa, olet luultavasti onnistunut. Voit antaa olla niitten yhdessä yönkin ajan, jos ne eivät tappele, kinastele tms. Seuraa silti vielä tilannetta. Jos ongelmia ilmenee, jatka totutusta. Muista, että gerbiilit ovat yksilöitä. Joku ei välttämättä ikinä totu toiseen gerbiiliin. Jos gerbiilit rupavat tappelemaan, erota ne. Ne eivät luultavasti ikinä otu uudelleen. Jos toinen loukkaantuu, vie se eläinlääkärille.

Poikaset:

Poikaset ovat suloisia, kukapa ei haluaisi niitä kotiinsa? Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan poikasien teettämistä. Oletko valmis löytämään kaikille poikasille uuden, hyvän kodin, tai valmiina jättämään ne kotiin? Poikasten teettämisessä on huonojakin puolia: Emo voi syödä poikasensa jos niihin on esimerkiksi tarttunut ihmisten hajua, tai ne voivat menehtyä 3 viikon iässä ns. naksutautiin. Jos synnytyksessä on kuollut poikanen, poista se pesästä varovasti pinseteillä, jotta emo ei hylkäisi muita poikasiaan. Poikasia voi syntyä kerralla jopa kahdeksan, ja jos urosta ei eroteta ennen poikueen syntymää, uusi poikue syntyy kuukauden kuluttua uudelleen. Uros ja naaras, joilla aiot teettä poikaset, eivät saa olla läheistä sukua toisilleen, esim. sisarukset, emä ja poika, isä ja tytär. Eläinkaupasta hankitut gerbiilit voivat olla sisaruksia, vaikka myyjä ei sitä kertoisikaan. Vanhempien tulisi olla vähintään terveitä ja hyväkuntoisia gerbiileitä. Kasvattajat suosivat näyttelyissä käyneitä, Laatu 1-palkinnon saaneita gerbiileita. Naaras ei saa olla liian pienikokonen, koska silloin teettämisessä on riski sekä emolle että pennuille. Naaraan tule olla vähintään puolivuotias ja korkeintaan vuoden ikäinen, kun ensimmäinen poikue teetetään. Urosta voi käyttää jalostukseen koko sen eliniän. Naaraalla ei saa teettää yli neljää poikuetta vuodessa ja korkeintaan kahdet peräkkäin, jonka jälkeen sen on satava levätä vähintään kolme kuukautta. Naaraan ruokintaan tulee kiinnittää erityishuomiota kantoaikana. Kalkkikivi pitäisi olla sen ulottuvilla ja veteen pitää lisätä vitamiinitippoja. Poikasia syntyy noin 1-8 kappaletta. Niiden silmät aukeavat suunnilleen 17 päivän iässä, jolloin ne alkavat maistella kiinteää ruokaa. Poikaset ovat luovutusiässä 6 viikkoa vanhoja. Siinä iässä ne pitää erotella erikseen, naaraat ja urokset eri terraarioihin. Naaraspoikaset voi jättää asumaan emon kanssa, urospoikaset isän tai jonkin muun uroksen kanssa. SGY:n sivuilta löytyy hyvää lisätietoa poikasten teettämisestä.

Hoito:

Mikäli gerbiileillä on suuri terraario ja paljon tekemistä, ei juoksutus ole välttämätöntä. Gerbiileistä on kuitenkin kiva juoksennella vapaana huoneessa. Sitä ennen pitää sähköjohdot laittaa pois ja huonekasvit nostaa pois lattialta. Kannattaa myös katsoa ettei minnekkään jää gerbiilin mentäviä rakosia ja varoa, ettei astu sen päälle. Tarkasta päivittäin gerbiilin kunto, hampaat ja kynnet. Kynsien kulumista auttaa kukkaruukku. Kynsiä voi myös varovasti leikata leikkureilla tai jyrsijän kynsisaksilla. Vaidha päivittäin vesi, katso onko gerbiileillä ruokaa ja anna niille pahvia purtavaksi. Kylpemismahdollisuus kannattaa antaa päivittäin gerbiileille.

Muista, että jos gerbiili loukkaantuu, on sairas tai näyttää apaattiselta, nyhjää nurkassa eikä syö, vie se heti eläinlääkäriin! Hyvänä omistajana sinun tulee auttaa gerbiiliä!

(c) Gerbu

Huom! Ohje on (c) Gerbu, joten jos haluat kopioida sen tai levittää, laita linkki sivuilleni! Muista myös ilmoittaa viekussa, mikäli olet levittämässä sitä! Lisää tietoa noista asioista löytyy niiden omista kategorioista.